Aleksandrovskojen piiri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Aleksandrovskojen piiri (ven. Алекса́ндровский райо́н, Aleksandrovski raion) on paikallinen itsehallintoalue Tomskin alueen luoteisosassa Venäjällä. Vuonna 1923 perustetun piirin pinta-ala on 29 900 neliökilometriä ja asukkaita on 10 000 henkeä (vuonna 2008).

Piirin halki virtaa Objoki, joka toimii tärkeimpänä liikenneväylänä. Sen rannalla sijaitsevat kaikki asutuskeskukset. Pinta-alasta 47 % on metsää ja loput etupäässä suota. Seudulla on huomattavat öljy-, kaasu- ja turvevarat.

Hallinnollinen keskus on Aleksandrovskojen kylä, josta on 941 kilometriä matkaa alueen pääkaupunkiin Tomskiin. Piiriin kuuluu 6 maalaiskuntaa: Aleksandrovskoje, Lukaškin Jar, Nazino, Novonikolskoje, Oktjabrski ja Severnyi. Alueella sijaitseva Streževoin kaupunki muodostaa erillisen kaupunkipiirikunnan.

Asukkaista 80 % on venäläisiä, 9 % saksalaisia ja 4,8 % hanteja ja selkuppeja.

Seudun kanta-asukkaita ovat selkupit. Hantit ja venäläiset kasakat saapuivat alueelle 1500-luvun lopulla. Ortodoksisia seurakuntia alettiin perustaa paikallista väestöä varten 1700-luvulla. Vakituista venäläisasutusta syntyi vasta 1800-luvulla. Aleksandrovskojen kylän nimenä oli vuoteen 1924 saakka Nižne-Lumpokolskoje. Suomalainen kielitieteilijä M. A. Castrén kuvasi sitä vuonna 1845 seuraavaan tapaan: ”Nižni-Lumpokolsk on surkea pieni kyläpahanen, joka koostuu puoliksi hajonneesta kirkosta, kolmesta hatarasta venäläispirtistä ja kolmesta venäläistyyliin rakennetusta ostjakkijurtasta.” 1900-luvun vaihteessa väestöstä puolet oli venäläisiä ja puolet hanteja. Tärkeimmät elinkeinot olivat metsästys ja kalastus.

1930-luvun alussa seudulle siirrettiin maatalouden kollektivisoinnin yhteydessä karkotettuja talonpoikia. Toukokuussa 1933 Nazinon kylän lähellä sijaitsevalle saarelle jätettiin yli 6 000 Euroopan-puoleisista suurkaupungeista karkotettua, joista suurin osa menehtyi. Toisen maailmansodan aikana alueelle siirrettiin saksalaisia, puolalaisia ja virolaisia. 1960-luvulla alkoi öljyvarojen hyödyntäminen, jonka yhteydessä rakennettiin Streževoin kaupunki. Vuonna 1969 valmistui Aleksandrovskojen ja Nižnevartovskin välinen öljyjohto ja vuonna 1972 Tomskiin ja Anžero-Sudženskiin johtava öljyputki.

Tärkeimmät tuotannonalat ovat öljy-, metsä- ja elintarviketeollisuus. Perinteinen elinkeino on kalastus.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]