Ulkomaantyöntekijä
Ekspatriaatti eli expat on henkilö, joka tilapäisesti tai toistaiseksi oleskelee maassa ja kulttuurissa, joka ei ole maa, jossa hän on kasvanut.[1] Sana pohjautuu latinankielen sanoihin ex (poissa jostakin, entinen) patria (isänmaa). Yleisimmin sana ilmenee muodossa x-pat tai puhekielessä expat helppokäyttöisyytensä vuoksi. Sana vakiintui alun perin koskemaan länsimaalaisia, jotka asuivat muissa kulttuureissa kuin länsimaiksi tulkituissa kulttuureissa. Nykyisin sanalla tulkitaan yleisesti oman synnyin- ja kasvumaansa ja kulttuurinsa ulkopuolella asuviksi henkilöiksi. Emigrantti on pysyvästi maasta pois muuttanut henkilö kuten uussuomalainen.
Kuuluisaksi nimitys tuli niin kutsutun ”Unohdetun sukupolven” ansiosta. Tällä viitattiin yhdysvaltalaisiin kirjailijoihin ja taiteilijoihin, jotka jäivät Pariisiin ensimmäisen maailmansodan jälkeisiksi ajoiksi aina 1930-luvun lamaan saakka. Heitä olivat mm. Ernest Hemingway, F. Scott Fitzgerald, T. S. Elliot, Ezra Pound ja Gertrude Stein.
Suomen kansalaisista noin 250 000 asuu vakituisesti Suomen ulkopuolella. Osa heistä asuu ulkomailla työnsä vuoksi - yleensä 2-3 vuotta, osa on asettunut ulkomaille pysyvämmin. Tämän lisäksi ulkomailla asuu väliaikaisesti noin 10 000 opiskelijaa, jotka oleskelevat ulkomailla useita vuosia.
Suomalaiset ekspatriaatit tavoittaa muun muassa suomenkielisen ekspatriaattiportaalin (www.expatrium.fi) avulla.
Toisen polven expateja kutsutaan usein kolmannen kulttuurin lapsiksi. Näillä lapsilla on yleensä kaksi tai jopa useampia passeja. Näiden henkilöiden määrä on Suomessakin kasvussa. Lapsista useat ovat opiskelleet Englannissa, Saksassa ja Ranskassa, mutta suorittaneet yliopisto-opintonsa Suomessa.
Emigranttien ja expatien ero melko häilyvä. Emigrantit pyrkivät yleensä muuttaamaan pysyvästi pois lähtömaastaan ja tulevansa uuden asuinmaansa pysyviksi asukkaiksi ja kansalaisiksi. Expatit yleensä oleskelevat maassa väliaikaisesti. Vaikka expatien sopeutuminen kulttuuriin ei ole aina tietoista se kuitenkin tapahtuu alitajuisesti. Mitä pitempään maassa oleskelu jatkuu, sitä suurempi on mukautuminen kohdemaan kulttuuriin. Tarkan rajauksen voi vetää kansalaisuuteen. Mikäli expat hakee asuinmaansa kansalaisuutta, hän tavallaan luopuu entisestä kotimaastaan.