Yhdysvaltain jääkiekkomaajoukkue

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yhdysvallat
Liitto USA Hockey
Valmentaja Yhdysvallat David Quinn
Eniten otteluita Mark Johnson (151)
Eniten pisteitä Hendry Boucha (173)
IIHF-ranking 6. (27.5.2024)[1]
Ensimmäinen ottelu

 Yhdysvallat 29–0 Sveitsi 
(Antwerp, Belgia; 23. huhtikuuta, 1920)

Suurin voitto

 Yhdysvallat 31–1 Italia 
(St. Moritz, Sveitsi; 1. helmikuuta, 1948)

Suurin tappio

 Ruotsi 17–2 Yhdysvallat 
(Tukholma, Ruotsi; 12. maaliskuuta, 1963)
 Neuvostoliitto 17–2 Yhdysvallat 
(Tukholma, Ruotsi; 15. maaliskuuta, 1969)

MM-kilpailut
Kultaa 2
Hopeaa 9
Pronssia 9
Olympialaiset
Kultaa 2
Hopeaa 8
Pronssia 1
Mitalit
Yhdysvaltain joukkue talviolympialaisissa 1936.
Yhdysvaltain joukkue talviolympialaisissa 1936.
Miesten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Squaw Walley 1960
Kultaa Kultaa Lake Placid 1980
Hopeaa Hopeaa Antwerpen 1920
Hopeaa Hopeaa Chamonix 1924
Hopeaa Hopeaa Lake Placid 1932
Hopeaa Hopeaa Oslo 1952
Hopeaa Hopeaa Cortina d'Ampezzo 1956
Hopeaa Hopeaa Sapporo 1972
Hopeaa Hopeaa Salt Lake City 2002
Hopeaa Hopeaa Vancouver 2010
Pronssia Pronssia Garmisch-Partenkirchen 1936
Kanada-cup/Maailmancup
Kultaa Kultaa World Cup 1996
Hopeaa Hopeaa Kanada-cup 1991
Maailmanmestaruuskilpailut
Kultaa Kultaa Tšekkoslovakia 1933
Kultaa Kultaa Yhdysvallat 1960
Hopeaa Hopeaa Belgia 1920
Hopeaa Hopeaa Ranska 1924
Hopeaa Hopeaa Puola 1931
Hopeaa Hopeaa Yhdysvallat 1932
Hopeaa Hopeaa Italia 1934
Hopeaa Hopeaa Sveitsi 1939
Hopeaa Hopeaa Iso-Britannia 1950
Hopeaa Hopeaa Norja 1952
Hopeaa Hopeaa Italia 1956
Pronssia Pronssia Saksa 1936
Pronssia Pronssia Ruotsi 1949
Pronssia Pronssia Yhdysvallat 1962
Pronssia Pronssia Itävalta 1996
Pronssia Pronssia Tšekki 2004
Pronssia Pronssia Ruotsi / Suomi 2013
Pronssia Pronssia Tšekki 2015
Pronssia Pronssia Tanska 2018
Pronssia Pronssia Latvia 2021
Tuokiokuva Yhdysvaltain maalilta vuoden 2005 maailmanmestaruuskilpailuissa. Hyökkäämässä Suomen maajoukkue.
Jamie Langenbrunner Vancouverissa vuonna 2010.

Yhdysvaltain jääkiekkomaajoukkue edustaa Yhdysvaltoja kansainvälisissä jääkiekko-otteluissa. Maa on liittynyt Kansain­välisen jää­kiekko­liiton IIHF:n jäseneksi vuonna 1920. Vuonna 2021 Yhdysvalloissa oli 561 700 rekisteröitynyttä pelaajaa, joista miehiä oli 272 580.[2] Yhdysvallat on vuoden 2023 jääkiekon maailmanrankingssa neljännellä sijalla.[3]

Yhdysvaltain suurimpia saavutuksia on vuoden 1980 olympiakulta, eli niin kutsuttu Miracle on Ice, jossa ratkaisevassa mitalisarjan ottelussa Yhdysvallat voitti suursuosikki Neuvostoliiton maalein 4–3. Toinen merkittävä saavutus on vuoden 1996 maailmancupin voitto, jossa Yhdysvallat voitti loppuotteluissa Kanadan. Yhdysvaltain joukkue kuuluu niin sanottuun jääkiekon suurmaihin yhdessä Kanadan, Venäjän, Ruotsin, Suomen ja Tšekin joukkueiden kanssa.

Ennen toista maailmansotaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1931 maailmanmestaruuskisoissa Yhdysvaltoja edusti Uuden-Englannin amatöörimestaruusjoukkue Boston Hockey Club, joka sijoittui hopealle. Myöhemmin joukkueen nimeksi muutettiin Boston Olympics. Tämä seurajoukkue merkitsi Yhdysvalloille arvokisoissa vuoteen 1947 saakka samaa kuin TsSKA Moskova myöhemmin Neuvostoliitolle. Yhdysvaltain maailmanmestaruus- ja olympiajoukkueet nimittäin keskittyivät tiukasti Boston Olympicsin ympärille. Poikkeuksena oli vuoden 1932 olympiaturnaus, jossa Yhdysvaltoja edusti Bostonin yliopiston ja St. Nicksin yhdistelmäjoukkue sekä Yhdysvaltain Amatööriurheiluliiton AAU:n ja uuden amatööriliitto USAHA:n kiistojen vuoksi vuosiksi 1938 ja 1939 kootut joukkueet.[4] Ensimmäisen arvokisavoiton Yhdysvaltain joukkue saavutti jääkiekon maailmanmestaruuskisoissa 1933. Vuoden 1939 maailmanmestaruusturnauksessa Yhdysvaltain joukkueeseen kuuluivat amerikansuomalaiset Edward Maki maalivahtina ja Leonard Saari kenttäpelaajana[4].

Toisen maailmansodan jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1948 St. Moritzin olympiajoukkueessa nähtiin jälleen Yhdysvaltain Amatööriurheiluliiton AAU:n joukkueessa amerikansuomalainen, maalivahti Roy Ikola. Tuo joukkue tosin edusti Yhdysvaltoja virallisesti vain avajaisissa. USAHA:n joukkue oli epävirallisesti neljäs. Sijoitusta varjostivat epäilyt siitä, että joukkueessa oli ammattilaispelaajia, mikä ei ollut sallittua. Turnauksen alla pelaajat kiersivät kummassakin joukkueessa. USAHA vakiinnutti seuraavana vuonna paikkansa Kansainvälisessä jääkiekkoliitossa nimellä AHAUS saavuttaen ensin bostonilaisseuran ja vuotta myöhemmin kootun joukkueen voimin maailmanmestaruuskisoista mitalit.[4]

Olympiakisoissa vuonna 1956 Cortinassa Yhdysvallat sijoittui hopealle. Joukkueessa oli jälleen mukana amerikansuomalainen maalivahti, Willard Ikola, St. Moritzin kisoissa pelanneen Roy Ikolan veli. Yhdysvallat ei pelannut vuoden 1957 maailmanmestaruusturnauksessa poliittisista syistä, mutta vuonna 1958 maa oli taas mukana Oslon kisoissa. Willard Ikola oli jälleen mukana. Sairaustapausten ja loukkaantumisten vaivaama joukkue sijoittui viidenneksi. Ikola osasi suomea ja opasti Leijonien nuorta maalivahtia Juhani Lahtista.[4]

Vuoden 1958 maailmanmestaruusturnauksessa Prahassa Yhdysvallat hävisi pronssin isäntämaalle maalisuhteen perusteella. Joukkuessa oli mukana amerikansuomalainen puolustaja Rod Paavola. Hän pelasi joukkueessa myös vuotta myöhemmin talviolympialaisissa Squaw Valleyssa esittäen taitavia otteita. Joukkue voittikin vastoin ennakko-odotuksia kultamitalin. Paavola sai kisojen jälkeen NHL-tarjouksen New York Rangersiltä, mutta päätti olla tarttumatta siihen.[4]

Sijoituttuaan vuoden 1961 maailmanmestaruusturnauksessa kuudenneksi Yhdysvallat järjesti seuraavan vuoden turnauksen Colorado Springsissä. Sosialistimaat boikotoivat kisoja ja isäntämaa sijoittui kolmanneksi. Tämän jälkeen Yhdyavallat sijoittui seuraavan vuosikymmenen aikana tasaisesti A-sarjan keskivaiheille tai alemmaksi. Tuolloin joukkueessa pelasivat amerikansuomalaisista detroitilainen Thomas Mustonen, joka otti osaa Tukholman kisoihin vuonna 1963 sekä Bruce Riutta vuoden 1968 Grenoblen kisoihin. Riutta tosin sanoi, ettei hänellä ole tietääkseen suomalaisia sukujuuria, vaikka hän oli kotoisin amerikansuomalaisten pääkaupungista Hancockista, Michiganista.[4]

Vuosien 1968–1969 vaihteessa Yhdysvaltoja edusti amatöörimestarijoukkue Waterloo Black Hawks Iowasta. Joukkue, jossa pelasi Minnesotasta kotoisin ollut amerikansuomalainen Wayne Wirkkula, kuitenkin epäonnistui maaottelukiertueellaan. Tästä johtuen Yhdysvallat kokosi nopeasti uuden joukkueen wisconsinilaisen Greenbay Bobcatsista ennen Tukholman maailmanmestaruusturnausta.[4]

Yhdysvaltain maajoukkueen huonoin sijoitus on B-sarjan toinen sija vuodelta 1972, mutta samana vuonna Yhdysvallat voitti olympiahopeaa Sapporon olympialaisissa. Myös vuonna 1973 Yhdysvallat oli maailmanmestaruuskilpailujen B-sarjan toinen. Vuonna 1972 joukkue tosin hävisi vain yhden pelin pelaamastaan kuudesta pelistä, kun vuonna 1973 se voitti viisi, pelasi kerran tasan ja hävisi kerran.

Vuoden 2004 maailmancupissa Yhdysvallat ei onnistunut uusimaan voittoaan ja hävisi Suomelle välierissä.

Yhdysvaltain viimeisin mitali on pronssi vuoden 2021 maailmanmestaruuskisoista, jolloin Yhdysvallat voitti Saksan pronssiottelussa.

IIHF Hall of Fameen valitut pelaajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olympialaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

*Vuodet, jolloin Yhdysvallat on ollut kisaisäntänä on lihavoitu.

Kanada-cup/Maailmancup

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 1976 – 5. sija
  • 1981 – Hävisi välierässä
  • 1984 – Hävisi välierässä
  • 1987 – 5. sija
  • 1991 – Hävisi finaalissa
  • 1996Kultaa
  • 2004 – Hävisi välierässä
  • 2016 – 7. sija

Maailmanmestaruuskilpailut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 2003 – 7.
  • 2004 – 6.
  • 2005 – 6.
  • 2006 – 7.
  • 2007 – 7.
  • 2008 – 6.
  • 2009 – 5.
  • 2010 – 6.
  • 2011 – 6.
  • 2012 – 7.
  • 2013 – 6.
  • 2014 – 6.
  • 2015 – 5.
  • 2016 – 4.
  • 2017 – 5.
  • 2018 – 4.
  • 2019 – 6.
  • 2020 – 6.[7]
  • 2021 – 4.[8]
  • 2022, helmikuu – 4.[9]
  • 2023 – 4.
  • 2024 – 6.[10]
  1. World Ranking 27.5.2024. IIHF. Viitattu 3.7.2024. (englanniksi)
  2. IIHF Member National Association United States IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 17.12.2021. (englanniksi)
  3. IIHF - World Ranking IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 29.5.2023. (englanniksi)
  4. a b c d e f g Artikkeli | Yhdysvaltain jääkiekkoseurat, maajoukkueet ja niiden amerikansuomalaiset – SJHS sjhs.fi. Arkistoitu 15.1.2022. Viitattu 21.1.2022.
  5. https://olympics.com/beijing-2022/olympic-games/en/results/ice-hockey/medals-and-ranking-men.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kari-jalonen-palautti-tshekin-mitalikantaan-huikea-nousu-vaikean-alun-jalkeen/8440078#gs.1od9fa
  7. IIHF - World Ranking web.archive.org. 26.4.2020. Arkistoitu 26.4.2020. Viitattu 17.12.2021.
  8. IIHF - World Ranking web.archive.org. 17.1.2022. Arkistoitu 17.1.2022. Viitattu 19.5.2022.
  9. Suomi ensimmäistä kertaa jääkiekon maailmanrankingin kärkeen Jatkoaika.com - Kaikki jääkiekosta. Viitattu 24.4.2022.
  10. IIHF - World Ranking IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 27.5.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]